Facilitatorship

Kuvan esittämä jako kuuteen eri ohjaajuuden osa-alueeseen tuo esiin, että ohjaajuus itsessään on myös prosessi. Taideohjaajana meidän tulee hahmottaa oman taiteenlajimme  lähtökohdat ja olemus (pää). Tämä on myös avain taiteenalan soveltamiseen. Lisäksi tarvitsemme taiteenlajipohjaisten taitojen (kädet) lisäksi muita taitoja, kuten esimerkiksi luovuutta, empatiakykyä, keskustelu- ja kuuntelutaitoja, ryhmätaitoja, joustavuutta ja rohkeutta. 

Vaikka taidetyöskentelyssä, kuten Contact -menetelmässä, on myös sosiaalisia tavoitteita ja se on monesti osallistujilleen terapeuttista,  tulee toiminnan keskiössä kuitenkin olla itse taiteen tekeminen. Taiteellisille prosessille onkin hyvä asettaa selkeät tavoitteet sekä taiteellisesti että ryhmän hyvinvoinnin edistämisen kannalta. Tätä kautta prosessin suunnittelu helpottuu, koska tavoitteiden kautta myös hahmotetaan, millaisia harjoitteita halutaan toteuttaa. Lisäksi kannattaa muistaa myös toiminnan arviointi, joka tietenkin on tärkeää tehdä sekä itse, mutta myös osallistujat mukaan ottaen. 

Silti, jotta taideohjaaja pystyy ohjaamaan ryhmää siten että hän pystyy ottamaan kaikki osallistujat ja heidän yksilöllisyytensä huomioon, tulee hänellä olla vastuu ja ymmärrys toiminnasta (vastuut/hartiat). Taiteellisten prosessien aikana ohjaaja voi miettiä esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Millaisia reaktioita harjoitteet saattavat aiheuttaa? Miten toimia sensitiviisesti ja ottaa jokainen yksilö huomioon? Ohjaaja on päävastuussa turvallisen ja kunnioittavan toimintaympäristön luomisesta, jossa osallistujat voivat toteuttaa itseään mahdollisimman avoimesti ja omalla tavallaan. Tällaista ymmärrystä taas tukee ohjaajan aiemmat kokemukset (jalat), joiden kautta myös ohjaajan oma osaaminen kehittyy. Tärkeää on ymmärtää, että osallistujat voivat  tarvita tukea hyvin eri tavoin. Joskus joku tarvitsee lempeän sysäyksen eteenpäin, joskus on parempi pysäyttää toiminta ja keskustella. Joskus paras ratkaisu on vain antaa tilaa ja aikaa. 

Yksi merkittävin asia, jota ohjaajan tulee pohtia on asenteet (sydän). Asenteita tulisi pohtia sekä yleisellä että yksilötasolla. Arvostavalle ohjaajuudelle on tärkeää, että ohjaaja osaa hahmottaa myös omat asenteet ja ennakkoluulonsa ja niiden mahdolliset vaikutukset omaan ohjaajuuteen. Lisäksi inklusiivisissa ryhmissä voi tulla vastaan hyvin erilaisia tilanteita ja osallistujilla olla erilaisia taustoja ja historiaa. Nämä voivat aiheuttaa yllättäviä haasteita ja jopa ristiriitatilanteita, joihin ohjaajankin on hyvä varautua, jos mahdollista. Yhteisten pelisääntöjen sopiminen myös edesauttaa turvallisen toimintaympäristön muotoutumista. Koko ryhmän on esimerkiksi hyvä tiedostaa yhteiset avoimen kommunikoinnin ja koskettamisen säännöt. Rajat luovat turvaa. Ilo, eli naurun ja huumorin käyttö on hyvä muistaa toiminnan ilmapiirin kannalta. Taiteen lisäksi ohjaaja myös opettaa ryhmään ymmärtämään kunnioittavaa asennetta, joka käsittää keskinäisen ymmärryksen ja tunnustamisen. On kuitenkin hyvä muistaa, että sopeutuminen ei ole mahdollista hinnalla millä hyvänsä, ja jokaisen oikeus yksilöllisyyteen ja omiin ajatuksiin  on myös pidettävä mielessä, vaikka ne olisivatkin ristiriidassa muiden ryhmäläisten mielipiteiden kanssa.